RUNOJA ELÄMÄSTÄ II


Voimaa jaksaa aina vielä yksi yö,
jaksaa niin kauan kunnes sydän lyö
tahdin hidastuvan, viimeisen,
kun viimein loppuu voimat ihmisen.
Vanhus silmät sulkee,
enää kerran hengähtää.
Vain muisto eloon jää.
Elämä hyvä, onnellinenkin
on silloin lohtu läheisten.
Muisto elää,
se kestää läpi vuosikymmenten.

OP-04


Huoneessa tuoksuu lapselle.
Sinä heräsit juuri,
juoksit nauraen veljesi luo.
Minä jäin nuuhkimaan unesi muistoa.

OP -07


Pään sisällä saat huutaa
kipuasi, pimeydessä.
Älä näytä ulospäin
miten rikki olet.
Hymyile.

OP-08


Vastasyntynyt elämä nukkuu sylissä.
Pieni suu on raollaan,
silmät tiukasti kiinni.
Puoli vuotta myöhemmin
silmät säteilevät riemua,
kun onnellinen pieni suu
haukkaa palan maailmaa.

OP-04


Olet syvällä sisälläni,
piilossa napani alla.
Tunnen sinut yön hiljaisina hetkinä,
kun ihmettelet käsiesi liikkeitä.
Päivisin silittelet kohtuani,
nukut kuunnellen sydämeni soittoa.
Olet minulle tuttu ja rakas
mutta silti niin pelottava muukalainen.
Oma rakas lapseni,
tavataan pian.

OP-05