Älä rakasta minua
vasta kuoltuani,
älä kanna kukkia
haudalleni.
Rakasta minua nyt,
kun olen elossa,
kun olen lähelläsi.
Ja kun viimein menen pois,
älä sure kauan,
sillä elämä jatkuu
ja sinä
olet yhä elossa.

OK-93

Ei elämä
ole ruusuilla tanssimista.
Se on tanssia
leinikeillä ja harakanhatuilla,
kukkaniityllä ruutumekossa,
päässä katinliekokruunu.
Iloista ja suruista se muodostuu,
maailman kaunein tanssi.
Sinä tanssit sen itse,
se tanssi on sinun.

OK-96

Tuulen humina korvissani
istun harmaan aitan kuistilla.
Edessäni vanha maalaistalo
vierellä raunioitunut navetta.

Pihalla kävelee kaksi ankkaa,
ovat tulleet naapurista.

Vaikka muistan vielä hyvin,
kun kanat kaakattivat häkissään
ja lampaat määkivät aitauksessa,
ei se aina tunnu todelle.

Nyt nykyaika on tullut tilalle,
se seisoo autoina tien vieressä.

Mutta silti...

Ehkä kanat vielä joskus kaakattavat
ja lampaat määkivät.
Ehkä sitten, kun navetta on taas ehjä.

OK-93

Tuuletuskanavassa humisi.
"Se on vain tuuli",
pikkuveli sanoi.
Minä tiesin,
että se oli naapurinsetä,
joka yritti huutaa
sille tädille alakertaan,
mutta sanat menivät putkessa sekaisin
ja sedän vesipannu kiehui hiljaa kuiviin.

OK-96

Vastapäisen talon poika on yksinäinen.
Vilkutin sille, kun se istui lukemassa
siinä ikkunan edessä,
missä se aina istuu.
En minä tiedä, huomasiko se.
Ei se ainakaan vastannut.
Taitaa olla myös ujo.

OK-96

Elämän onni
koostuu pienistä asioista
tien varrella:
kuutamoöistä,
mansikoista heinässä,
kirjoista
ja siitä, että on joku,
joka välittää.

OK-96

Herukkamehua ja
pakastemansikoita.
Ei kesä vielä lopu.
Äiti säilöö sen talveksi.

OK-98