Olen lumme.
Lumme lammessa
rakkaassa.
En ui, en lainkaan liiku.
En aalloilla vaapu, en kiiku.
Olen vain.
Lammessa lämpimässä,
allani hauki ruokaa etsimässä.
Vain rauhaa, rakasta oloa.
Ei lampea? Voi poloa!

OK-96

Rakastan elämää pellossa!
Pelto on paikka, jossa
viihdyn varmasti aina.
Eikä huomisen huoletkaan paina.
On ihanaa olla mato!
Saada aikaan loistava sato
ja elää huomaamattomasti.
Kunnia - se turha on lasti!

OK-96

Olen loukossa.
Ei tässä joukossa
järjenvalo loista.
Talvella vain on semmoista.
Olen käärme horroksessa.
Kolossa kiven alla
ei haittaa halla
eikä tarvitse rämpiä lumessa.

OK-97

Pellot, metsät peittää hanki,
lumme-parka jään on vanki.
Hauki pohjassa mataa.
Karhu ilvekset unohtaa.
Itseksensä mutisee: "Nyt talvi on, on lunta.
Aika nukkua, nähdä unta."
Kömpii muurahaisten pesään:
"Täällä uinun ensi kesään!"

OK-96

Puussa lintu istuu oksalla,
muurahaisia armeija puun alla.
Vanha mesikämmen etsii ruokaa,
huokaa:
"Ei hunajaa, vain muurahaisia,
lintuja, matoja, toukkia ties minkälaisia.
Lieneekö täällä edes sieniä?
Ja ilvekset metsässä peuhaa:
kaiken syötävän pois pelottaa.
Miksei vanhukset enää kunnioitusta
osakseen saa?"

OK-96

Hakkaa tikka puuta.
Eletään jo toukokuuta
ja on kevättä rinnassa.
Leskenlehtiä maanpinnassa.
Lummelammesta sulaa jää,
muurahaiset pesässänsä vipeltää.
Herää karhu, kömpii luolasta.
Tuumii:"Tämä se on elämää vasta!"

OK-97

Ei ole syksyssä surua,
ellei vatsanpurua
tule karpaloista,
ihanista suomarjoista noista.
Oli suolla sammakoita.
Sammakkosuo oli sen nimi,
kunnes joku sen kuiviin imi.
Enää ei näy veitikoita.
Onneksi on sentään karpaloita.

OK-98