MINTTU JA MÖRKÖ

Minttu on pieni tyttö, joka asuu kivassa talossa yhdessä äidin, isän ja Eetu-vauvan kanssa. Minttu osaa juosta kovaa vauhtia, syödä itse haarukalla, maalata vesiväreillä ja tehdä muutenkin hienoja asioita.

Eräänä iltana Minttu oli käymässä nukkumaan, kun sängyn alta kuului rapinaa. Minttu kurkisti sängyn alle. Siellä näkyi jotain karvaista ja ruskeaa.
”Äitii! Sängyn alla on joku!”
Äiti tuli äkkiä Mintun luo ja kurkisti kanssa sängyn alle. ”No mutta, sehän on mörkö!” äiti tuumasi.
”Ei sitä tarvitse pelätä, möröt ovat kivoja.”

”Mitä mörkö tekee sängyn alla”, Minttu kysyi.
”Mörkö on hirmuisen ujo”, äiti vastasi. ”Se ei uskalla tulla pois sängyn alta, kun sitä vähän pelottaa. Mörkö tykkää asua sängyn alla. Joskus, jos mörkö on oikein iloinen, se saattaa vähän koputella sängyn pohjaan. Ja jos jätät jalan sängyn ulkopuolelle kun nukut, niin mörkö saattaa kutittaa sinua varpaista salaa. Se on semmoinen veijari mutta ei se tee mitään pahaa kenellekään.”
Minttu kurkisti mörköä uudestaan. Se istui ihan hiljaa paikallaan, melkein seinän vieressä.
”Hei mörkö!” Minttu sanoi, mutta mörkö ei vastannut mitään.

”Annetaan mörön olla rauhassa, niin se voi käydä nukkumaan”, äiti sanoi. ”Mörköä varmasti jo väsyttää.”
Hyvää yötä mörkö!” Minttu huikkasi mörölle.
”Hyvää yötä sinullekin Minttu”, äiti sanoi ja suukotti Mintun poskea.
Kun isä tuli huikkaamaan ovesta: ”Hyvää yötä”, Minttu hyssytteli tarmokkaasti: ”Hysssss! Ei saa huutaa, ei herätetä mörköä.” Ja sitten Minttu ja mörkö kävivät molemmat nukkumaan.