HEIKKI HAMSTERIN SEIKKAILU
Heikki Hamsteri oli aivan tavallinen pikkuotus, joka asusteli pienessä kolossaan
vanhan kivimuurin alla. Hän oli rauhallinen ja sopuisa vanhaherra ja tuli hyvin
toimeen naapureidensa kanssa. Naapureita hänellä riittikin, sillä kivimuuri ja sen
ympäristö olivat turvallista ja suosittua aluetta ja pieniä pesäkoloja oli siellä
täällä. Naapuritkin pitivät Heikistä, koska tämä oli tunnetusti viisas ja kokenut
hamsteri, joka auttoi aina lähimmäisiään. Lisäksi Heikki kertoi aina jännittäviä
tarinoita omasta elämästään; päätä huimaavista retkistä nuorena viikarina, valtavista
aarteista ja salaperäisistä olennoista, joita hän oli tavannut matkoillaan. Näitä
tarinoita kokoontuivat kuuntelemaan niin nuoret kuin vanhemmatkin eläimet aina
linnuista myyriin ja sammakoista oraviin asti. Suosituin Heikin tarinoista oli se,
kuinka hän oli elänyt Ihmisten parissa.
Kerran matkalla ollessaan Heikki oli pudonnut kiveltä ja loukannut jalkansa. Hänen
maatessaan siinä kiven juurella paikalle oli tullut kaksi Ihmistä, molemmat pieniä
poikia, jotka olivat tutkimusretkellä metsässä. He innostuivat kovasti huomatessaan
Heikin. Vanhempi pojista otti Heikin varovasti käsiinsä nuoremman katsellessa
kiinnostuneena vierestä. Pojat tutkailivat Heikkiä vähän aikaa ja lähtivät sitten
kuljettamaan löydöstään kotiaan kohti.
Ensimmäiset päivät vangiksi jäämisen jälkeen olivat olleet Heikin mielestä yhtä
kaaosta. Hänet oli viety valkotakkisen, lääkäriksi kutsutun Ihmisen luokse ja tämä oli
sitonut hänen jalkansa. Sitten Heikki oli kuljetettu Ihmisten pesään, suureen puiseen
rakennukseen, jota sanottiin taloksi. Siellä hänet oli suljettu pieneen metalliseen
häkkiin, jonka yhdessä nurkassa oli ollut kasa pumpulia ja toisessa taas ruokakuppi
täynnä jyviä sekä vesipullo. Tuossa häkissä Heikki oli asunut seuraavat kahdeksan
kuukautta. Hänet oli sijoitettu niiden kahden pikku-Ihmisen huoneeseen, jotka olivat
löytäneet hänet. Hän sai pian tietää, että toinen pikku-Ihminen oli nimeltään Janne ja
toisen nimi oli Samuli. Janne, vanhempi pojista, seisoi usein häkin edessä
juttelemassa Heikille. Samuli sen sijaan menetti pian mielenkiintonsa ja vilkaisi
lemmikkiään vain silloin tällöin, sanomatta juuri koskaan sanaakaan.
Ystävällisellä käytöksellään ja pienillä makupaloillaan Janne voitti pian Heikin
kiintymyksen. Heikki oppi nopeasti, milloin Janne pääsi kotiin koulusta tai kerhosta
ja kipitti aina silloin häkin tankojen viereen odottamaan poikaa. Janne puolestaan
juoksi heti kotiin tultuaan katsomaan ystäväänsä. Niin heiltä kului koko talvi ja he
olivat onnellisia yhdessä.
Kevään lähestyessä Heikkiä alkoi kuitenkin vaivata koti-ikävä. Hän ajatteli usein,
kuinka muuri heräisi vähitellen alkavaan kesään ja pienet eläimet kömpisivät ulos
talvisista asunnoistaan. Heikki muisteli vanhaa siiliherraa, iloisia oravanpoikia,
pientä hiiripesuetta sekä arvokasta myyräpariskuntaa, joka oli asunut aivan hänen
naapurissaan. Hän mietti, mahtoiko kukaan enää muistaa häntä. Heikki muuttui
levottomaksi ja väsyneeksi, söi vähän ja nukkui tuskin lainkaan. Edes Jannen
päivittäiset käynnit eivät enää riittäneet piristämään häntä. Janne tietysti huomasi
sen, mutta ei keksinyt, mistä se johtui.
Ratkaisu löytyi yllättäen, kun Jannen äiti siirsi Heikin häkin ikkunan ääreen. Heikki
vietti niin paljon aikaa katsellen ikkunasta ulos, että Jannekin lopulta huomasi sen
ja mainitsi asiasta äidilleen. Äiti otti pojan syliinsä istumaan ja selitti tälle,
että Heikki oli tottunut elämään ulkona ja kaipasi nyt varmasti vanhaa kotiaan, jota
ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Janne tuli hyvin surulliseksi kuullessaan, että hänen
pitäisi luopua Heikistä. Hän yritti väittää, että Heikki viihtyi oikein hyvin eikä
varmasti edes muistanut enää vanhaa kotiaan. Lopulta Jannen oli kuitenkin taivuttava
ja hän lähti itkien hyvästelemään ystäväänsä.
Seuraavana päivänä Heikki kuljetettiin metsään sen kiven luo, jonka juurelta Janne oli
löytänyt hänet. Heikki ei meinannut uskoa silmiään, kun hän tajusi, että hän pääsisi
vapaaksi ja saisi jälleen nähdä rakkaan muurinsa ja vanhat ystävänsä! Hän oli jo
lähdössä, mutta kääntyi sitten takaisin Janneen päin. Häntä suretti jättää poika,
sillä hän oli kiintynyt kovasti myös tähän. Janne kuitenkin kehotti häntä menemään ja
niin Heikki sitten lähti. He kuitenkin sopivat Jannen kanssa, että näkisivät vielä
uudelleen.
Kahden päivän kuluttua Heikki saapui muurille. Koko muurin väki odotti jo häntä, sillä
linnut olivat kertoneet kaikille, että Heikki on tulossa takaisin. Heikki asettui
jälleen asumaan vanhaan koloonsa ja eleli tyytyväisenä ystäviensä seurassa. Hän ei
unohtanut Jannea, vaan he tapasivat toisensa aina silloin tällöin siihen asti, kunnes
Jannen perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Senkin jälkeen Heikki muisteli ystäväänsä
ja mietti, miten jännittäviä retkiä sitä saattoikaan kokea. |