HEIKKI HAMSTERIN SEIKKAILU

Heikki Hamsteri oli aivan tavallinen pikkuotus, joka asusteli pienessä kolossaan vanhan kivimuurin alla. Hän oli rauhallinen ja sopuisa vanhaherra ja tuli hyvin toimeen naapureidensa kanssa. Naapureita hänellä riittikin, sillä kivimuuri ja sen ympäristö olivat turvallista ja suosittua aluetta ja pieniä pesäkoloja oli siellä täällä. Naapuritkin pitivät Heikistä, koska tämä oli tunnetusti viisas ja kokenut hamsteri, joka auttoi aina lähimmäisiään. Lisäksi Heikki kertoi aina jännittäviä tarinoita omasta elämästään; päätä huimaavista retkistä nuorena viikarina, valtavista aarteista ja salaperäisistä olennoista, joita hän oli tavannut matkoillaan. Näitä tarinoita kokoontuivat kuuntelemaan niin nuoret kuin vanhemmatkin eläimet aina linnuista myyriin ja sammakoista oraviin asti. Suosituin Heikin tarinoista oli se, kuinka hän oli elänyt Ihmisten parissa.

Kerran matkalla ollessaan Heikki oli pudonnut kiveltä ja loukannut jalkansa. Hänen maatessaan siinä kiven juurella paikalle oli tullut kaksi Ihmistä, molemmat pieniä poikia, jotka olivat tutkimusretkellä metsässä. He innostuivat kovasti huomatessaan Heikin. Vanhempi pojista otti Heikin varovasti käsiinsä nuoremman katsellessa kiinnostuneena vierestä. Pojat tutkailivat Heikkiä vähän aikaa ja lähtivät sitten kuljettamaan löydöstään kotiaan kohti.

Ensimmäiset päivät vangiksi jäämisen jälkeen olivat olleet Heikin mielestä yhtä kaaosta. Hänet oli viety valkotakkisen, lääkäriksi kutsutun Ihmisen luokse ja tämä oli sitonut hänen jalkansa. Sitten Heikki oli kuljetettu Ihmisten pesään, suureen puiseen rakennukseen, jota sanottiin taloksi. Siellä hänet oli suljettu pieneen metalliseen häkkiin, jonka yhdessä nurkassa oli ollut kasa pumpulia ja toisessa taas ruokakuppi täynnä jyviä sekä vesipullo. Tuossa häkissä Heikki oli asunut seuraavat kahdeksan kuukautta. Hänet oli sijoitettu niiden kahden pikku-Ihmisen huoneeseen, jotka olivat löytäneet hänet. Hän sai pian tietää, että toinen pikku-Ihminen oli nimeltään Janne ja toisen nimi oli Samuli. Janne, vanhempi pojista, seisoi usein häkin edessä juttelemassa Heikille. Samuli sen sijaan menetti pian mielenkiintonsa ja vilkaisi lemmikkiään vain silloin tällöin, sanomatta juuri koskaan sanaakaan.

Ystävällisellä käytöksellään ja pienillä makupaloillaan Janne voitti pian Heikin kiintymyksen. Heikki oppi nopeasti, milloin Janne pääsi kotiin koulusta tai kerhosta ja kipitti aina silloin häkin tankojen viereen odottamaan poikaa. Janne puolestaan juoksi heti kotiin tultuaan katsomaan ystäväänsä. Niin heiltä kului koko talvi ja he olivat onnellisia yhdessä.

Kevään lähestyessä Heikkiä alkoi kuitenkin vaivata koti-ikävä. Hän ajatteli usein, kuinka muuri heräisi vähitellen alkavaan kesään ja pienet eläimet kömpisivät ulos talvisista asunnoistaan. Heikki muisteli vanhaa siiliherraa, iloisia oravanpoikia, pientä hiiripesuetta sekä arvokasta myyräpariskuntaa, joka oli asunut aivan hänen naapurissaan. Hän mietti, mahtoiko kukaan enää muistaa häntä. Heikki muuttui levottomaksi ja väsyneeksi, söi vähän ja nukkui tuskin lainkaan. Edes Jannen päivittäiset käynnit eivät enää riittäneet piristämään häntä. Janne tietysti huomasi sen, mutta ei keksinyt, mistä se johtui.

Ratkaisu löytyi yllättäen, kun Jannen äiti siirsi Heikin häkin ikkunan ääreen. Heikki vietti niin paljon aikaa katsellen ikkunasta ulos, että Jannekin lopulta huomasi sen ja mainitsi asiasta äidilleen. Äiti otti pojan syliinsä istumaan ja selitti tälle, että Heikki oli tottunut elämään ulkona ja kaipasi nyt varmasti vanhaa kotiaan, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Janne tuli hyvin surulliseksi kuullessaan, että hänen pitäisi luopua Heikistä. Hän yritti väittää, että Heikki viihtyi oikein hyvin eikä varmasti edes muistanut enää vanhaa kotiaan. Lopulta Jannen oli kuitenkin taivuttava ja hän lähti itkien hyvästelemään ystäväänsä.

Seuraavana päivänä Heikki kuljetettiin metsään sen kiven luo, jonka juurelta Janne oli löytänyt hänet. Heikki ei meinannut uskoa silmiään, kun hän tajusi, että hän pääsisi vapaaksi ja saisi jälleen nähdä rakkaan muurinsa ja vanhat ystävänsä! Hän oli jo lähdössä, mutta kääntyi sitten takaisin Janneen päin. Häntä suretti jättää poika, sillä hän oli kiintynyt kovasti myös tähän. Janne kuitenkin kehotti häntä menemään ja niin Heikki sitten lähti. He kuitenkin sopivat Jannen kanssa, että näkisivät vielä uudelleen.

Kahden päivän kuluttua Heikki saapui muurille. Koko muurin väki odotti jo häntä, sillä linnut olivat kertoneet kaikille, että Heikki on tulossa takaisin. Heikki asettui jälleen asumaan vanhaan koloonsa ja eleli tyytyväisenä ystäviensä seurassa. Hän ei unohtanut Jannea, vaan he tapasivat toisensa aina silloin tällöin siihen asti, kunnes Jannen perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Senkin jälkeen Heikki muisteli ystäväänsä ja mietti, miten jännittäviä retkiä sitä saattoikaan kokea.